Synnytys sattui, sehän on normaalia eikä minua kipu pelottanut. Sunnuntaina viikko sitten jo mentiin käymään Kyssissä, mutta tosiaan passittivat takaisin. Siitä seuraavana yönä palattiin koska vedet lähti valumaan.
Viisi päivää osastoilla oli pitkä aika, etenkin kun ensimmäinen yhteinen yö ja päivä vauvan kanssa meni mielestäni pilalle oman heikon oloni takia. Menetin synnytyksessä verta ruhtinaalliset 1,3 litraa, joten tyttö joutui olemaan ensi yönsä kansliassa hoidettavana..
Arki alkaa sujumaan, kun osaa soveltaa sairaalan opit omaan arkeen. Sairaalassa pyykinpesu pelaa, vauvalle on tilaa, on mukava lämpötila ja peppua mahtuu pesemään raanan alle. Aina ei ole niin ja mekin ollaan jouduttu jo soveltamaan.
 |
| Ruoka-aika |
Pullo on ollut tärkeä kun rinnat ei ole vielä mitkään meijerit. Kätilöt korostivat osittain inhottavan painostavasti rintaruokintaan vaikka olen sen kannalla kokoajan ollutkin. Kätilöiden tuputtava käytös sai minut jo miltei luopumaan tästä. Pahin oli keskiviikon ja torstain välinen yö, jolloin vauva valvoi keskiyöstä aamukuuteen koska rinnoistani ei tullut maitoa, ja minulle ei millään tohdittu antaa pullomaitoa. "Ei se vauva noin opi rintaruokintaan" Tulivat sanomaan ja alkoivat änkeä mun nänniä itkevän tytön suuhun.
Seuraavana yönä olin jo saanut varmuutta tekemiseeni ja kun sama ongelma tuli kätilöiden kanssa niin loppujen lopuksi sain lahjoitettua rintamaitoa pulloon, ruokin vauvalta pahimman nälän tunteen pois, laitoin tissin suuhun ja tadaa rintaruokinta lähti onnistumaan! Olin niin suunnattoman ylpeä tytöstä ja itsestäni, pitää vain osata pitää puoliaan.
Rintaruokintaa tapahtuu joka ruokalulla, mutta mahaa se ei edes noin pieneltä viel täytä. Paitsi hei, tänään huomasin jo tytön suupielissä maitoa rinnan jäljiltä!
Meen vauvaarkeen takaisin, moi!
