Ensisynnyttäjät liikkuvat liian vähän

Huomenna alkaa raskausviikko 38, ja tänään äitienpäiväkahvien jälkeen alkoi alavatsa tuntua aivan kamalalta. Luulen että vauvan pää "kiinnittyi".

  Eilen törmäsin iltalehteä selaillessani uutiseen siitä, kuinka ensisynnyttäjät eivät uskalla liikkua tarpeeksi. 2,5 tuntia viikossa pitäisi vähintään liikkua.

  Ensisynnyttäjänä ymmärrän pelon ja jännityksen liikuntaa kohtaan. Keho muuttuu niin paljon 9kk aikana, että jokainen päivä tuntuu uudelta jännitysnäytelmältä. Vatsa on herkkänä, tuntuu potkuja siellä ja täällä ja on niin monta asiaa jotka laittavat huolestumaan.

  Itse kun vielä yksin asuin raskauden ajan, pelotti kaikki enemmän. Pari kertaa liitoskivut ovat saaneet kipuitkun partaallekin, ei siinä huonosti kysymyksiinsä vastauksia saanut ensisynnyttäjä hikilenkille saati ulos ole lähdössä.

Itselläni liikkuminen ja urheilu muutenkin jäi kokonaan pois kuvioista tuossa n 20 rv, kun istuminen ja käveleminen välillä sattui todella paljon. 

  Kun eräänä iltana uskaltauduin vaappumaan iltakymmenen aikaan ystävän luota itsekseni sain perääni humalaisen hullun miehen ja siihen se ulkoilu taas jäi. Nyt kun olen oleskellut täällä maalla rauhassa viimeinkin tajusin sen: vaikka liikkuminen tuntuu hankalammalta kuin ennen raskautta (tietenkin, onhan mahassa yli kahden kilon tyttö!) sitä täytyy olla!

  Viime viikkoina tekemättömyys alkoi näkymään jalkojen turvotuksena ja pakotuksena jaloissa ja kerettiin ennen ukkosen tuloa pistäytymään ulkona. Käytiin tekolammella, jonne pääsee vain tikkusuoraan rakennettuja rappusia pitkin. Alaspäin kävely oli helppoa kunhan tarkkailin askelia ja ylöspäin kävely ihanaa helvettiä! Kunto kesti mutta jalat eivät, joka kuulostaa oudolta, mutta kun itse kiipeät portaita kohtisuoraan sellaiset 50 metriä näillä raskausviikoilla niin varmasti ymmärrät mitä tarkoitan..

Kannattaa liikkua, mutta mieluiten vahvan apulaisen kera. Liikunta auttoi heti turvotukseen ja olo on mitä mahtavin.

Jos raskaus on edennyt aivan normaalisti, lähestyvään täysiaikaiseen (raskausviikot 37-42) synnytykseen ei tarvitse erityisesti valmistautua. Poikkeavissa raskauksissa on yleensä tehty jo edeltävät äitiyspoliklinikan konsultaatiot ja synnytystapa-arviot.

Lähestyvän synnytyksen merkkejä ovat kerviksin limatulpan irtoaminen ja kohdunpohjan laskeutuminen (sikiön pää kiinnittyy lantion yläaukeamaan). Synnytys on käynnissä, kun synnyttäjällä on säännölliset, kivuliaat supistukset 10 minuutin välein ja kohdunsuun tila muuttuu (lyhentyy, kääntyy emättimen suuntaiseksi, avautuu) ja tarjoutuva osa on laskeutuu. Synnytys käynnistyy noin 10 % synnyttäjistä lapsivedenmenolla (housut kastuvat, lattialle valuu vettä). Synnytystä edeltää tällöin vaihtelevan pituinen latenssiaika.
Synnytysvastaanotolla tehdään synnyttäjälle ulkotutkimus, tutkitaan äidin verenpaine, lämpö, virtsan stix, kohdunsuun tilanne ja otetaan sikiöstä 20 minuutin ns. tulokardiotokografia (KTG). KTG:ssä pitäisi näkyä sikiön sydämen rytmi säännöllisenä (115-160 lyöntiä minuutissa) ja normaalit akseleraatiot (15 lyöntiä/min, kesto 15 s), sydänäänilaskuja (DIP-muutoksia) ei saisi olla. 

www.therapiafennica.fi/wiki/index.php?title=Synnytys

Ja painetta tuntuu. Kummallakaan kyljellä ei voi levätä(?) ja istuessa tuntuu että paikat aukeaa tuosta vain. Tuntuu ettei mistään saa varmaa tietoa, vaan netistä löytyy ainoastaan keskustelupalstojen läpinää.

Tänään juhlitaan äitejä ja syödään paljon kakkuja.